Tämä viikko on ollut todella uskomaton. Niin uskomaton, etten usko nähneeni yhtä paljon uutta tähänastisessa elämässäni. Manhattanilla on niin paljon nähtävää. On kauppoja, museoita, näytelmiä, ravintoloita, monumentteja. Kaikkea löytyy loputtomasti. Ja juuri kun luulet nähneesi jotain mahtavaa, kulman takaa tulee taas jotain uutta vastaan. Manhattanilla on suhteellisen helppo suunnistaa, koska pitkittäiskadut ovat numeroitu Avenueiksi ja poikittaiskadut Streeteiksi. Täten osoitteesta 20st, 8th Avenue ei ole vaikea löytää 42st 5th Avenuelle. Ainoastaan eteläkärjessä sijaitseva Financial District pohjautuu nimettyihin katuihin ja näin kartta kannattaa pitää taskussa. Kaupunki on lähes täysin tasainen. Oikeastaan ainoat pienet mäet löysin Hell’s Kitchenissä. Kadut siis vain jatkuvat ja jatkuvat horisonttiin ja ilman järkyttävää keltaisten taksien ja muiden autojen paljoutta, olisi helppo nähdä vaikka kuinka kauas.
Suurkaupungiksi Manhattan on myös uskomattoman siisti. Ihmiset eivät todellakaan heitä roskia maahan, vaan kiikuttavat ne kiltisti roskakoreihin, joita löytyy kiitettävä määrä. Myöskään humalaisia ei näy ja kodittomatkin pitivät todella matalaa profiilia. Tupakkaa polttaa todella harva, mikä saattaa johtua myös hinnasta. Aski Marlboroa maksoi noin 12 dollaria. Sää saattaa myös vaihtua aivan yhtäkkiä. Alkuviikosta meinasi saada lämpöhalvauksen, loppuviikosta matka taittui takki päällä ja pipo päässä.
Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja melkein paras tapa löytää perille on kysyä neuvoa joltain paikalliselta. Samalla pääsee vaihtamaan muutaman sanan, koska ihmiset kysyvät järjestään mistä olet kotoisin. Small talkiin alkaa tottumaan ja alkukankeuden jälkeen asioiden hoitaminen englanniksi ja muutaman one-linerin heittäminen ei tuota niin suuria vaikeuksia. Positiivisilla fiiliksillä siis kielitaidon paranemisen suhteen olen.
Manhattan antaa, mutta myös ottaa. Mielestäni paikka on nimenomaan matkaajalle, joka haluaa nähdä asioita. Toisin sanoen, Manhattanille ei kannata tulla rentoutumaan ja lepäämään. En valehtele sanoessani, että kävelyä tuli kuuden päivän aikana yli 100 kilometriä. Tämä oli kyllä tietoinen valinta. Metro kulkee ympäri vuorokauden ja sitä on helppo käyttää. Tällöin kuitenkin jää moni paikka näkemättä. Erityisesti pienemmät kaupat ja muut. Olen tätä kirjoittaessa ollut viimeksi yhtä väsynyt armeijassa. Silti en vaihtaisi yhtään kokemusta pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti