Päätimme suunnata lauantain kunniaksi San Franciscoon katselemaan seutua. Sen suurempia suunnitelmia emme tehneet, vaan tarkoituksena oli lähinnä kartoittaa kaupungin tarjontaa. Täällä vallitsee aussikaverimme mukaan mikroilmasto tai jotain sinne suuntaan, joten sää voi vaihdella todella paljon lyhyidenkin etäisyyksien välillä. Haywardissa aurinko paahtoi täysillä, Friscossa piti pitää takkia ja pipoa. Lämpötila oli silti lähes kaksikymmentä astetta.
Manhattanin loistoon verrattuna San Francisco näytti heti erilaiselta. Vaikka pilvenpiirtäjiä oli, ei samanlaista shokkihoitoa ollut tarjolla. Meno oli muutenkin aika paljon rauhallisempaa. Ihmiset kävelivät hitaammin, vaikuttivat iloisilta ja meno oli muutenkin rennompaa. Kävimme Union Squarella pyörähtämässä. Paikasta löytyy paljon erilaisia kauppoja, ostoskeskus ja ravintoloita. Oli kiva vaan kierrellä kaikessa rauhassa ilman sen suurempia suunnitelmia.
Törmäsimme myös kahteen paikalliseen tyyppiin, jotka olivat pitämässä "kaupungintalolla" ilmastonmuutokseen liittyvä oppituntia. Vartti meni jutellessa niitä näitä taloudesta, Suomen poliittisesta järjestelmästä ja ilmastosta yleisesti. Hauskana kuriositeettina kaveri kertoi seuraavaa:
"Here in the U.S. some people think that we are the best. How can we be the best if we don't know what is going on in Europe? I hope that you guys will meet other type of people here in California. Not just people who think that there is nothing else in the world but the United States of America."
Muutenkin kulttuuriin kuuluva small talk on hieman erilaisella tasolla kuin Suomen vastaava. Vessajonossakin joku alkaa heti avaamaan keskustelua "So are you guys locals? Finland! Oh that is so cool, my mother is from Finland. So what are you guys doing here?"
San Francisco on kaunis. Korkeuseroja, raitiovaunuja, jopa puita (mitä on turha etsiä Manhattanilta pl. Central Park). Kolikon toisella puolella aivan tajuton määrä kodittomia, nistejä ym. hämärää porukkaa. Union Squarelta kaksi korttelia sivuun ja tunnelma muuttui heti painostavammaksi. Tuskin tarvitsee ja tuleekaan niillä seuduilla hengailtua iltamyöhään. Vaikka allekirjoittanut aina välillä kritisoi suomalaisen sosiaalipolitiikan holhoavaa otetta, on meillä kotona asiat aika hyvällä mallilla. Moni asia täällä on hienoa, mutta kyllä sitä omaa kotia alkaa arvostaa enemmän ja enemmän.
Pienin askelin alkaa myös yleisten suunnitelmien laadinta. Paljon olisi nähtävää ja vaikka aikaa onkin vielä reilu kaksi kuukautta, menee se yllättävän nopeasti. Yosemiten luonnonpuisto, Los Angeles, Alcatraz, San Jose Sharksin matsit, Las Vegas, Santa Cruz... Listaa voisi käytännössä jatkaa loputtomiin. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut ostaa oma auto, mutta kanadalainen ystävämme Nik on saanut suomalaiset toisiin aatoksiin. Täältä on mahdollista vuokrata ZipCar 77 dollaria/vrk. Summa sisältää polttoaineen ja vakuutuksen. Viidellä jaettaessa yhden viikonlopun kustannus per nenä olisi siis noin 40-50 dollaria. Autoa tuskin tullaan päivittäin käyttämään, joten aika low risk-vaihtoehto on kyseessä verrattuna oman auton ostamiseen. Vastaavasti lennot San Jose - Vegas - San Jose + hotelli 3 yötä maksaa noin 250 dollaria. Tiedoksi, pelkkä ajomatka autolla Vegasiin on 10 tuntia.
Koulu jatkuu huomenna. Toivottavasti organisaatiokäyttäytymisen kurssilla on tilaa. Ainakin viime viikolla saimme nimemme listaan. Käymme myös kaksi muuta kurssia (yritysjuridiikka/laskentatoimi), mutta toisessa opetus alkaa vasta tulevan viikon jälkeen. Huominen starttaa siis tutulla rutiinilla: Urheilua, ruokailu, koulu, urheilua, ruokailu, hengailua. Sopii enemmän kuin hyvin :)
Kielitaito karttuu jatkuvasti. Sanavarasto kasvaa, fraasit alkavat tarttua eikä vieraankielen käyttö tunnu luonnottomalta. Politiikka on, mikäli joukossa on yksikin ulkomaalainen ei suomea puhuta. Aivan sama vaikka ko. henkilö ei edes osallistuisi keskusteluun. Itseasiassa alun jälkeen ei edes tunnu luonnottomalta puhua englantia suomalaisten kavereiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti